Afrikan väestö - räjähdys vai tuho?

Afrikalla on maailmanennätys syntyvyydessä ja aidsiin kuolevien määrässä. Voittaako tappajatauti vai hedelmällisyys?

TEKSTI:Arvi Hurskainen  Julkaistu Tiede-lehdessä

Afrikalla on maailmanennätys syntyvyydessä ja aidsiin kuolevien määrässä.
Voittaako tappajatauti vai hedelmällisyys?
 
Vaikka Afrikkaa pidetään jälkeenjääneenä, nälän ja sotien runtelemana, kaikkineen köyhyysloukkuun tuomittuna maanosana, se on muuta maailmaa edellä ainakin kahdessa asiassa. Ensinnäkin siellä on maailman ylivoimaisesti suurin syntyvyys, keskimäärin 5,4 lasta naista kohti. Toiseksi valtaosa aidsiin sairastuneista ja siihen kuolleista on Afrikasta.

Tällainen luonnehdinta kuulostaa groteskilta, mutta se ilmaisee karrikoidusti maanosan karun tilan. Ikään kuin siellä ei olisi ollut jo entuudestaan puutetta ja kurjuutta tarpeeksi, sinne piti vielä iskeä aidsin, vieläpä sellaisella voimalla, jollaista ei ole nähty muualla maailmassa.

Tutkija sanoisi - jatkaakseni groteskia ilmaisutapaa - että tilanne on varsin mielenkiintoinen. Suuri syntyvyys aiheuttaa voimakasta väestönkasvua, mutta aids vaikuttaa täysin päinvastaiseen suuntaan. Jatkuuko kasvu, vai taittaako aids nousevat käyrät ja kääntää ne laskusuuntaan? Saattaisiko aids hallitsemattomasti levitessään jopa tuhota kokonaisia väestöjä?

Väkiluku tuplaantuu 25 vuodessa

Afrikan väestö kasvaa vuosittain noin 20 miljoonalla. Kasvu on erityisen voimakasta tiheästi asutuissa maissa, kuten Burundissa, Etiopiassa, Kamerunissa, Keniassa, Malawissa, Nigeriassa, Norsunluurannikolla ja Ruandassa.

Vielä vuonna 1950 koko Afrikan väkiluku oli noin 260 miljoonaa eli vain kolmannes Euroopan silloisesta väestöstä. Nyt Afrikassa on kuitenkin jo 800 miljoonaa ihmistä, eli väkiluku on saavuttanut ja ohittanut Euroopan noin 740 miljoonaan jääneen nykytason. Nykyisellä kasvuvauhdilla Afrikan väkiluku kaksinkertaistuu 25 vuodessa, ja ennusteen mukaan se on vuonna 2050 kolme kertaa Euroopan väkimäärää suurempi.

Etiopia edustaa hyvin koko Afrikan tilannetta. Vuonna 1900 Etiopian väestön arvellaan olleen vajaat 12 miljoonaa ja kasvaneen 0,3 prosentin vuosivauhtia. Kuudessakymmenessä vuodessa väkiluku kaksinkertaistui. Seuraavaan kaksinkertaistumiseen kului alle kolmekymmentä vuotta. Nyt saman alueen väkiluku (Eritrea mukaan luettuna) on 65 miljoonaa ja kasvaa noin kolme prosenttia vuodessa - kymmenen kertaa niin nopeasti kuin vuonna 1900.

Afrikan väestö AIDS: merkkejä paremmasta Vaikka aids-epidemia yhä pahenee useimmissa Afrikan maissa, toivon merkkejäkin on. Erityisesti Uganda, joka vuosikymmen sitten oli pahimpia alueita, on saanut tilastonsa kaunistumaan, ja kehitys näyttää jatkuvan. Puhutaan jopa "Ugandan ihmeestä", josta nyt ollaan valmiita ottamaan mallia muissa maissa. Aidsia on esiintynyt Ugandassa jo ainakin vuodesta 1982 lähtien, mutta aluksi ongelma kiellettiin. Tautiin liittyi syvä häpeä, ja leimautumisen pelossa asiasta vaiettiin. Aids levisi siinä määrin, että vuonna 1993 Ugandassa oli 1,5 miljoonaa tartunnan saanutta - enemmän kuin missään muussa maassa tuolloin. 1990-luvun puolivälissä tuli kuitenkin käänne parempaan. Aids-luvut alkoivat laskea monilla alueilla. Erityisesti nuorten seksuaalinen käyttäytyminen ja heidän suhtautumisensa aidsiin olivat muuttuneet merkittävästi. Kehityksestä voi kiittää tehokkaasti toiminutta valtiovaltaa. Hiljaisuuden ja häpeän muuri rikottiin mahdollisimman korkealla taholla: mukana on ollut valtionhallinto presidentti Yoveri Musevenista lähtien. Taudin torjumiseksi tehtiin suunnitelmat, ja ne toteutettiin. Kampanja sai Ugandassa paljon julkisuutta, ja kaikki saivat mahdollisuuden oppia perusasiat aidsista ja sen torjunnasta. Vuosien 1993-1998 aikana hiv-infektion saaneiden määrä väheni Ugandan pahimmilla epidemia-alueilla 30 prosentista 13:een. Ja yllättäviä takaiskuja Toisaalta Etelä-Afrikan aids-politiikka on kohdannut odottamattomia vaikeuksia. Muun muassa maan presidentti Thabo Mbeki on nimittäin julkisesti alkanut epäillä koko hiv- ja aids-syndrooman olemassaoloa. Näin hän on pahoin vaikeuttanut vuonna 1994 laaditun kansallisen aids-ohjelman toimeenpanoa. Taustalla on joidenkin tutkijoidenkin tukema epäilys, että Afrikassa aidsin tiliin pannut sairastumiset ja kuolemantapaukset olisivatkin köyhyydestä ja aliravitsemuksesta johtuvia muita sairauksia, joilla ei olisi mitään tekemistä hi-viruksen kanssa. Siksi Etelä-Afrikka on ulkopuolisten tutkijoiden avulla etsinyt "afrikkalaista ratkaisua" aidsiin. Vuonna 1997 julkistettiin Virodene-niminen eteläafrikkalainen ihmelääke, jota Mbekin hallitus asettui tukemaan. Aine osoittautui kuitenkin myrkylliseksi teolliseksi liuotteeksi. Toisaalta Mbeki torjui tunnetun AZT-lääkkeen käyttöönoton maassaan, varsinkin raskaana olevien ja raiskauksen uhrien hoidossa. Etelä-Afrikassa ongelman käsittelyä vaikeuttavat ristiriidat ja epäluulot eri etnisten ryhmien välillä. Afrikkalaisväestö ei riittävästi luota valkoisiin, jotka entisen hallinnon aikana laativat ensimmäiset suunnitelmat aidsin kontrolloimiseksi. Etelä-Afrikassa aids on leimallisesti mustan väestön tauti, eivätkä sellaiset syytökset ole harvinaisia, että aids on itse asiassa valkoisten juoni mustan väestön kasvun pysäyttämiseksi. Tunteet käyvät kuumina viranomaisten ja lukuisten kansalaisjärjestöjen välillä ja myös kilpailevien kansalaisjärjestöjen kesken. Siksi toimivaa taudintorjuntaohjelmaa on ollut hyvin vaikeaa saada aikaan. Niinpä hiv-positiivisten määrä kasvaa hälyttävästi juuri Etelä-Afrikassa ja on aikuisväestössä ylittämässä 20 prosentin tason. Arvi Hurskainen

Kuolleisuus vähentynyt roimasti

Mistä väestönkasvun voimakkuus sitten johtuu? Synnyttävätkö Afrikan naiset nyt keskimäärin useampia lapsia kuin aiemmin? Eivät suinkaan, vaan afrikkalaisen naisen elinaikanaan synnyttämien lasten määrä on itse asiassa vähentynyt: vuonna 1978 se oli keskimäärin 6,7 mutta vuonna 1998 enää 5,4. Toki tämäkin on vielä kaukana tavoitellusta 2,1:stä, jolla väkimäärä pysyisi vakiona.

Vuositilastoissakin syntyvyys on alentunut. Vuonna 1950 syntymät lisäsivät Afrikan väestöä 4,9 prosenttia mutta vuonna 2000 enää 4,1 prosenttia. Alentuma on ollut selvin niissä maissa, joissa on järjestetty mittavia syntyvyydensäännöstelykampanjoita: esimerkiksi Keniassa, Zimbabwessa ja Botswanassa. Valtaosassa maita syntyvyys on kuitenkin laskenut hyvin vähän.
Väestönkasvun voimakkuuden ymmärtämiseksi pelkkä vuosittainen syntyvyys ei kuitenkaan riitä, vaan sitä pitää verrata vuosittain kuolevan väestön määrään.
Vuosien 1950 ja 2000 välillä afrikkalaisten kuolleisuus väheni merkittävästi: 2,7 prosentista 1,2:een. Tämä kuolleisuuden lasku kiihdytti väkiluvun kasvua enemmän kuin syntyvyyden aleneminen sitä hillitsi. Vuosi vuodelta väkeä oli yhä enemmän.

Kuolleisuus on vähentynyt lähinnä parempien terveyspalvelujen ansiosta. Ne ovat saaneet sekä synnyttävien äitien kuolemantapaukset että imeväiskuolleisuuden putoamaan. Moniin tappaviin tauteihin on kehitetty tehokkaita lääkkeitä, ja jotkin taudit, muun muassa isorokko ja keltakuume, on saatu lähes katoamaan.

Aids surmaa enemmän kuin missään

Entä aids? YK:n kesäkuussa 2000 julkaiseman tilaston mukaan maailmassa on yli 34 miljoonaa hi-viruksen kantajaa tai aidsiin sairastunutta. Näistä lähes 25 miljoonaa eli yli 70 prosenttia on Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Aidsiin kuoli Afrikassa vuonna 1999 noin 2,2 miljoonaa ihmistä.

Tätä nykyä hiv-tartunnan saa vuosittain nelisen miljoonaa afrikkalaista, ja tulevina vuosina suunnilleen tuo määrä kuolee vuosittain aidsiin. Määrä on yli satakertainen Länsi-Euroopan tilanteeseen verrattuna.

Aids on erityisesti nuorten tauti. Kolmannes maailman hi-viruksen kantajista kuuluu ikäryhmään 15-24, ja uusista tapauksista joka toinen kuuluu tähän ryhmään. 15-49-vuotiaista afrikkalaisista lähes yhdeksän prosenttia on taudinkantajia. Tyypillistä Afrikan epidemialle on myös se, että puolet hiv-positiivisista aikuisista on naisia.

Afrikassa on maita, joissa hiv on tarttunut jo ainakin viidesosaan aikuisväestöstä, ja osuudet ovat nopeasti kasvamassa. Tällaisia ovat mm. Botswana (36 %), Swazimaa (25 %), Zimbabwe (25 %), Lesotho (24 %), Sambia (20 %), Etelä-Afrikka (20 %) ja Namibia (20 %).

Yli 10 %:n tasoon yltävät Malawi (16 %), Kenia (14 %), Keski-Afrikan Tasavalta (14 %), Mosambik (13 %), Djibouti (12 %), Burundi (11 %), Ruanda (11 %), Norsunluurannikko (11 %) ja Etiopia (11 %).

Aids ei ole vain köyhän väestönosan tauti, vaan siihen sairastuvat usein myös korkeasti koulutetut ja johtavissa asemissa olevat. Aidsiin kuollaan yleensä parhaassa työiässä, ja tämä aiheuttaa sekä suuria taloudellisia menetyksiä että erityisesti sosiaalista kurjuutta.

Aidsiin sairastuneiden lapset menettävät lähes poikkeuksetta joko toisen tai molemmat vanhempansa ennen aikuisikää. Myös lasten hiv-tartunnat ovat lisääntymässä, ja 90 prosenttia uusista tapauksista esiintyy Afrikassa.

Siirtolaiset tulvivat Eurooppaan Afrikka on noidankehässä, josta ei näytä olevan ulos-pääsyä. Se on köyhyysloukussa, jota nopea väestön-kasvu vain pahentaa. Ongelma on myös globaali ja liittyy maapallon kantokykyyn. Sitä paitsi Afrikan väestönkasvu synnyttää yhä voimis-tuvaa muuttopainetta Afrikasta kehittyneisiin maihin. Raju väestönkasvu uhkaa Afrikan mantereen lisäksi myös Euroopan turvallisuutta. Tulevina vuosina nähdään siirtolaispolitiikkaa, jossa maahanmuuttajat valikoidaan sen perusteella, kuinka paljon heidän katsotaan hyödyttävän vastaanottaja-maata. Humanitaarisista syistä muuttavien määrä kasvaa niin suureksi, että heiltä luultavasti suljetaan rajat vaikka voimakeinoin. Tämäkin on vain välivaihe, sillä samalla kun muutto-paineet kehitysmaista, erityisesti Afrikasta, voimistuvat, länsimaiden oma kantaväestö vähenee ja vanhenee. Ennen pitkää muuttopaine kasvaa niin suureksi, että seurauksena voi olla täysin hallitsemattomia ja massiivisia muuttoaaltoja. Euroopan valtioista tulee nykyistäkin selvemmin monikansaisia ja monirotuisia. On täysin epärealistista odottaa, että muutos kävisi rauhallisesti. Afrikan suunnalta on tuskin odotettavissa aseellista uhkaa, vaan väkivallan siemen kytee nimenomaan vastaanottajamaissa. Saavutettuja etuja yritetään ehkä puolustaa isänmaan puolustamisen nimissä. Euroopalta on kuitenkin murenemassa moraalinen pohja muuttoaaltojen estämiselle. Koska Euroopan alku-peräisväestö on vähenemässä, on aivan loogista, että tyhjä tila täyttyy muualta tulevalla väestöllä. Arvi Hurskainen

Aids ei ole Afrikassa vielä lähelläkään kulminaatiopistettä, vaan useimmissa maissa se on voimakkaasti leviämässä. Se on saavuttanut jo sellaiset mitat, että sitä pidetään siellä nyt pahimpana tappajatautina, tuhoisampana kuin tuberkuloosia ja malariaa. Vuoteen 2020 mennessä aidsin arvellaan olevan syyllinen lähes 40 prosenttiin tulehdustautien aiheuttamista kuolemista.

Aids-katastrofikaan ei pysäytä kasvua

Voisiko aids levitä Afrikassa niin, että se taittaisi väestönkasvun ja jopa alentaisi väkimäärää?

Väestöennusteiden mukaan aids toki vähentää kasvua, koska keskimääräinen elinikä on pahimmilla alueilla pudonnut huomattavasti. Niissä maissa, joissa aids on levinnyt yli 10 prosenttiin väestöstä, eliniän odote on laskenut 58 vuodesta 48 vuoteen.

Esimerkiksi Botswanassa eliniän odote oli 1990-luvun alkupuoliskolla 61 vuotta, ja vuosikymmenen loppuun mennessä se olisi kohonnut 67 vuoteen - ellei aids olisi synkentänyt tilannetta. Aids-epidemian takia odote on nyt vain 47 vuotta, ja sen uskotaan viidessä vuodessa laskevan 41 vuoteen. Keskimääräinen elinikä lyhenisi siis 20 vuotta. Väestönkasvun arvellaan hidastuvan 1980-luvun alun 3,5 prosentista ja 1990-luvun loppupuoliskon 1,9 prosentista 1,2 prosenttiin vuosina 2000-2005. Kaikesta tästä huolimatta Botswanan väestö kuitenkin kaksinkertaistuu vuosina 1995-2050.

Zimbabwessa tilanne on varsin samantapainen. Siellä aidsin ennustetaan viidessä vuodessa laskevan keskimääräistä elinikää peräti 25 vuotta ja hidastavan väestönkasvun alle prosenttiin vuodessa.

Aids ei kuitenkaan vähennä syntyvyyttä niin paljon kuin voisi luulla. Ensinnäkin tauti etenee niin hitaasti, että useimmat hiv-tartunnan saaneet naiset ehtivät synnyttää lapsia ennen kuin virus saa yliotteen.

On myös pantu merkille, että aids-tartunnan riski saa miehet hankkimaan partnereikseen mahdollisimman nuoria tyttöjä toivoen, että he eivät vielä ole taudinkantajia. Tämä voi puolestaan johtaa siihen, että naiset alkavat synnyttää entistä nuorempina.

Aidsin pitkän ajan väestövaikutuksista tiedetään vasta vähän. Sen verran voidaan kuitenkin sanoa, että vaikka tauti vaikuttaakin väestönkasvuun, se ei riitä kasvun pysäyttämiseen. Ei varsinkaan, jos aidsin leviäminen saadaan pian talttumaan - kuten toivottavasti tapahtuu.

Koulutus on ainoa toivo

Miten Afrikan väestöräjähdystä sitten voitaisiin hillitä?
Väestönkasvun alenemisesta näkyy merkkejä niissä Afrikan maissa, joissa on voimakkaasti kampanjoitu syntyvyyden alentamiseksi. Tosin varsinaisista tavoitteista ollaan vielä kovin kaukana. Tämä ei ole ihme, sillä tutkimusten mukaan tähänastisten projektien menetelmät eivät riitä väestönkasvun pysäyttämiseen. Eikä edes tiedetä, kuinka moni valtio todella haluaa pysäyttää väestönkasvun.

Sen perusteella, mitä tiedetään, ainoalta toivolta näyttää koulutuksen lisääminen.

Koulutettujen keskuudessa syntyvyys on alhaisempi kuin kouluttamattomien. Eri maiden tilastot osoittavat tällaisen riippuvuuden olemassaolon.

Maailmanlaajuisesti korkean koulutuksen maissa syntyvyys on alhainen ja väestönkasvu on pieni tai väki jopa vähenee.

Myös Afrikan maissa ylemmän asteen koulutusta saaneiden naisten keskuudessa syntyvyys on selvästi alhaisempi kuin muissa väestöryhmissä. Vaikutus näkyy siis ainakin afrikkalaisessa eliitissä; todistamatta kyllä on, vaikuttaisiko koko kansan koulutustason nostaminen samoin.

Koulutuksen tehostaminen sinänsä tuskin automaattisesti alentaa syntyvyyttä; enemmän vaikuttaa muun muassa se, että koulutus ja työura vaativat aikaa juuri silloin, kun nainen on hedelmällisessä iässä. Lisäksi myös omien lasten koulutusmahdollisuudet pyritään turvaamaan. Tämä vähentää lapsilukua, koska kovin monen lapsen kouluttaminen käy liian kalliiksi.

Mistä saataisiin rahat?

Koulutustason nostaminen ja koulutuksen ulottaminen koko väestöön loisivat edellytykset myös toimiville väestöohjelmille.

Afrikan mailla itsellään ei kuitenkaan ole varaa tällaiseen panostukseen, eikä kansainvälinen yhteisö ole ollut asiasta riittävän kiinnostunut.

Ainakin länsimaiden auttamiskyky hupenee koko ajan pelkästään siitä syystä, että niiden suhteellinen väestömäärä maailmassa on jäämässä pieneksi vähemmistöksi. Ei tiedetä, onko tuleva taloudellinen mahti eli Itä-Aasia halukas tukemaan Afrikan kehitystä.

On todettu, että jos maailman asevarusteluvaroista edes pieni osa käytettäisiin kehitysmaiden koulutukseen ja terveydenhoitoon, tilanne kohenisi olennaisesti. Poliittista tahtoa ei kuitenkaan ole ollut, eikä ole syytä olettaa sitä syntyvän lähitulevaisuudessa. Afrikka jää hyvin pitkälle omien resurssiensa varaan, eli noidankehään.

Arvi Hurskainen on Helsingin yliopiston Afrikan kielten ja kulttuurien professori. Artikkeli perustuu esitelmään, jonka hän piti Suomen Itämaisessa Seurassa

Megacityt, megalupaus vai megauhka?

artikkeli Tiede lehdestä: 


MEGACITYT: Megalupaus vai megauhka?

Kirjoita jaksovihkoosi otsikko ja vastaa seuraaviin kysymyksiin. Vastaa sellaisessa muodossa, että tekstistä käy ilmi myös kysymys.

1. Mitä kaupungistumisen osalta on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana?
2. Missä osassa maailmaa väkiluku kasvaa eniten?
3. Miten kulttuurin suhteellinen painoarvo on muuttunut?
4. Katso listaa maailman suurimmista kaupungeista. Miten moni luetelluista kaupungeista on sinulle nimenä tuttu? Mitkä?
5. Mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että valta palaa kaupunkeihin?
6. Millaisia ongelmia megacityt muodostavat?

Tässäkin kuussa maailman kaupungit saavat uusia asukkaita enemmän kuin Suomessa on ihmisiä, ja tulevaisuudessa muuttovauhti sen kuin kiihtyy. Jos hyvin käy, asutuksen keskittyminen tuottaa megacityjä, joissa luodaan kokonaan uudenlaista kaupunkikulttuuria. Jos käy huonosti, jättiläiset tukehtuvat ennennäkemättömiin ongelmiin.

Sata vuotta sitten vain kahdeksan prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa. Nyt kaupunkilaisia on yli puolet ja tuota pikaa kaksi kolmasosaa. Sata vuotta sitten yli miljoonan asukkaan kaupunkeja oli vain kolme. Nyt niitä on yli 200 ja kymmenen vuoden päästä jo 500.

Sata vuotta sitten megacityjä, yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja, ei ollut ainoatakaan. Nyt niitä on noin 30. Puoli miljardia ihmistä asuu kaupungeissa, joiden väkiluku on vähintään tuplasti ja usein moninkertaisesti Suomen koko asukasluvun verran.

Kaupunkien kasvu ei johdu vain maailman väkimäärän lisääntymisestä vaan ennen kaikkea siitä, että ihmiset kerääntyvät yhteen ennennäkemättömällä tavalla.

Joka tunti noin 10 000 ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin. Kuukaudessa se tekee runsaan suomellisen. Jos nämä ihmiset kävelisivät nelirivinä Helsingin Mannerheimintietä keskustan suuntaan, kulkueen ohimenoa olisi turha jäädä odottamaan. Se ei loppuisi koskaan.

Noin 30:n viime vuoden aikana matkan maalta kaupunkiin on tehnyt miljardi ihmistä. Lähimmän kymmenen vuoden aikana sen tekee miljardi lisää. Vuoteen 2055 mennessä kaupungit ottavat vielä vastaan vähintään kaksi, ehkä jopa neljä miljardia ihmistä. Se on historian kaikkien aikojen suurin muuttoliike.

Kiihkeintä kehitysmaissa

Eräs huolestunut lehti valitti 1990-luvun puolivälissä, että maailman silloin noin 330 miljoonakaupungista 85 oli "kristinuskon vastaisia" ja 150 "ei-kristillisiä". Kristillisiä oli hieman alle sata.

Vaikka tällainen laskelma onkin aika absurdi, se kuitenkin kiteyttää oivalluksen: maailman väestö kasvaa eniten länsimaiden ulkopuolella. Niinpä myös uusista kaupunkilaisista useimmat ovat siellä.

Vauraissa länsimaissa kaupunkilaisten osuus kasvoi 1950-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin runsaan kolmanneksen. Samaan aikaan kehitysmaissa kaupunkilaisten osuus kaksinkertaistui ja kaikkein köyhimmissä maissa kolminkertaistui. Maailmanpankin mukaan eräät Afrikan kaupungit kasvavat jopa kymmenen prosentin vuosivauhtia.

Myös megacityistä useimmat sijaitsevat länsimaiden ulkopuolella. Meidän länsimaalaisten on totuttava maailmaan, jossa muiden kulttuurien suhteellinen painoarvo kasvaa koko ajan.

Kehitys näkyy tavallaan jo nyt myös Suomessa. Ei esimerkiksi ole sattumaa, että videovuokraamojen hyllyissä on yhä enemmän japanilaisia elokuvia. Ei ole sattumaa, että japanilaista manga- ja hentai-sarjakuvaa löytyy jo suomalaistenkin markettien lehtihyllystä.

Eikä sattumaa ole sekään, että formulakisoissa on nyt mukana japanilainen ajaja. Itä tulee lujaa.
Kehitystä vielä nopeuttavat edessä olevat teknologiset muutokset. Esimerkiksi robotiikan nousu haitek-teollisuuden kuumaksi alueeksi on huomattu Japanissa ja Etelä-Koreassa, jotka ovat sijoittaneet siihen valtavia summia. Kun robotiikan vyöry todella alkaa, ainakin Japani ja Etelä-Korea ovat eturivissä.

Tieto loi globaalit keskukset

Kun kulkee nykyaikaisessa suurkaupungissa, on vaikea uskoa, että kaupunki asumisen muotona on itse asiassa vasta muutaman tuhannen vuoden ikäinen ja että miljoonakaupunkeja on suuremmassa määrin ollut olemassa vain satakunta vuotta.

Antiikin Rooma kyllä ylsi loistonsa päivinä ehkä hieman yli miljoonaan asukkaaseen ja keskiajalla miljoonassa saattoi käväistä Konstantinopoli, mutta selvästi miljoonan raja rikottiin vasta vuoden 1770 tienoilla Pekingissä. Sitä seurasivat 1800-luvun alkupuolella Lontoo ja New York.

Siirtomaakauden Lontoo oli jo maailmankaupunki, politiikan, talouselämän, tieteen, taiteen ja viihteen keskus, mutta todella globaaleja kaupunkeja synnytti vasta informaation nousu tärkeimmäksi kauppatavaraksi. Globaaleiksi keskuksiksi, joista hallitaan reaaliajassa ja maailmanlaajuisesti valtavia resurssivirtoja, luetaan yleensä Lontoo, New York, Tokio ja ehkä vielä Pariisi.

Niiden alapuolella kaupunkien hierarkiassa on joukko pienempiä maailmankaupunkeja, joita englantilainen kaupunkitutkija Peter Hall sanoo esiglobaaleiksi kaupungeiksi. Niitä ovat esimerkiksi Miami, Los Angeles, Frankfurt, Amsterdam, Bryssel, Singapore, Zürich, Madrid, México, São Paulo, Soul ja Sydney.

Muu maailma jyrää Takana ovat ajat, jolloin länsimaat ylpeilivät maailman suurimmilla kaupungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaikkein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan miljoonaa asukasta vuonna 2015. AMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 LimaAMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Muu maailma jyrää Takana ovat ajat, jolloin länsimaat ylpeilivät maailman suurimmilla kaupungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaikkein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan miljoonaa asukasta vuonna 2015. AMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 LimaAMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 Lima JA ETELÄ-AASIA Bombay, Intia, 26,3 Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOISAASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 Lima JA ETELÄ-AASIA Bombay, Intia, 26,3 Muu maailma jyrää Takana ovat ajat, jolloin länsimaat ylpeilivät maailman suurimmilla kaupungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaikkein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan miljoonaa asukasta vuonna 2015. AMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 LimaAMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Muu maailma jyrää Takana ovat ajat, jolloin länsimaat ylpeilivät maailman suurimmilla kaupungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaikkein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan miljoonaa asukasta vuonna 2015. AMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 LimaAMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 Lima JA ETELÄ-AASIA Bombay, Intia, 26,3 Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOISAASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 Lima JA ETELÄ-AASIA Bombay, Intia, 26,3 Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOIS-AASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8 Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOIS-AASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8

Valta palaa kaupunkiin

Kaupungin nuoruudessa valtio oli usein sama kuin kaupunki, joka hallitsi ympäröivää maaseutua ja kävi kauppaa muiden kaupunkien kanssa. Joidenkin kaupunkien noustessa muita voimakkaammiksi valtiot vähitellen kasvoivat sisältämään useita kaupunkeja. Silti kaupungit saattoivat edelleen olla merkittäviä poliittisia toimijoita, niin kuin olivat esimerkiksi Euroopan hansakaupungit vielä muutamia satoja vuosia sitten. Silloin vauraat kaupungit esimerkiksi rahoittivat lainoilla kuninkaiden sotia.

Keskusvaltion ja kaupunkeja hallitsevien paikallisruhtinaiden tai kauppakiltojen valtakamppailu päättyi lopulta kruunun voittoon, ja viimeisetkin kaupungit alistuivat valtion hallintaan.

Nyt valtiot etsiytyvät sopimuksiin ja ennennäkemättömän syvään yhteistyöhön, mikä vähentää niiden suvereniteettia. Seuraako tästä paluu historiaan? Olisiko mahdollista, että valtion ja kaupungin välisen valtakamppailun painopiste kallistuu taas kaupunkien suuntaan? Hongkong, Singapore, Lontoo, New York ja monet muut suurkaupungit ovat jo nyt niin suuria toimijoita, että niiden taloudellinen ja kulttuurinen painoarvo hakkaa useimmat maapallon maat mennen tullen. Myös pienemmät kaupungit tekevät entistä useammin yhteistyötä ohi valtioiden.

Tunnettu espanjalais-yhdysvaltalainen kaupunkisosiologi ja tietoyhteiskunnan tutkija Manuel Castells esittää, että tulevaisuudessa maailmaan syntyy kokonaan uusi järjestys. Tässä maailmassa megacityt muodostavat maailmantaloutta hallitsevan verkoston. Koska nämä megacityt ovat varsin itsenäisiä ja itsepäisiä, ne voivat ajaa omia intressejään, jotka ovat ristiriidassa valtion intressien kanssa.

Verkostot kasaavat luovuutta

Castellsin mukaan megaverkoston synty muuttaa maailmaa yhtä paljon kuin muutti siirtymä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan. Niinpä megacityt eivät ole pelkkiä jättiläiskaupunkeja vaan aivan uudenlaisia yhteisöjä, joissa syntyy uudenlaista kulttuuria.

Ajatellaan esimerkiksi Tokiota. Jos lasketaan mukaan sitä ympäröivä metropolitan-alue, Tokion väkiluku on jopa 35 miljoonaa, seitsemän kertaa Suomen verran. Siellä hyörii joka hetki yhtä monta ihmistä kuin Suomessa on elänyt yhteensä usean viime vuosisadan mittaan. Millaista kulttuuria ja yhteiskuntaa tuottaa kymmenien miljoonien ihmisten kuhiseva muurahaispesä?

Varmasti joukossa on monta uutta iharaa, kurosawaa ja mitsubishia, ehkä einsteinejakin. Suuri hyvin koulutettujen ihmisten keskittymä sisältää uskomattoman määrän luovuutta ja yritteliäisyyttä. Nykyisin vielä tekniikka kännyköineen, interneteineen ja luotijunineen tekee viestinnän paljon nopeammaksi kuin ennen.

Historian mittaan on usein nähty, miten tällainen luovuuden keskittymä voi sopivissa oloissa antaa suuntaa kokonaiselle aikakaudelle. Niin ovat tehneet Babylon, Aleksandria, Rooma, Ateena, Bagdad, Lontoo, Pariisi, Wien, Berliini, New York ja monet muut. Peter Hallin mukaan kaikkia näitä kaupunkeja yhdistää yksi piirre: erityisen runsas ihmisten ja kulttuurien välinen vuorovaikutus.

Itse asiassa sekä kulttuurimme että yhteiskuntamme ovat paljolti kaupungin tuotetta, joten uudet oliot, megacityt, lupaavat muutoksia kulttuurin perusteisiin. Antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa, poliksissa, kehitettiin muun muassa demokratian ensimmäiset versiot. Millainen megapolitiikka kehittyy megacityssä? Löytyykö siellä megademokratia?

Megacityt nyt Kaupunki           asukkaita                             (miljoonia)* Tokio                       26,5 São Paulo                18,3 México                    18,3 New York               16,8 Bombay                   16,5 Los Angeles            13,3 Kalkutta                   13,3 Dhaka                      13,2 Delhi                       13,0 Shanghai                 12,8 Buenos Aires          12,1 Jakarta                    11,4 Osaka                      11,0 Peking                     10,8 Rio de Janeiro         10,8 Karachi                    10,4 Manila                      10,1 * Kaupunkien väkiluvut ovat arvioita, jotka vaihtelevat viral-lisissakin lähteissä sen mukaan, miten laajalti esikaupunkeja otetaan mukaan. Tämän tilaston on kerännyt YK.

Ahtaus ja työttömyys valtavaa

Parhaimmillaan megacityt voivat synnyttää tieteen, tekniikan ja kulttuurin ennennäkemättömän kuplinnan, mutta toisaalta megakaupungeilla on myös megaongelmat. Megacityt voivat olla kuin suuria koneita, jotka vain muuttavat maaseudun miljoonat köyhät urbaaniköyhälistöksi. Ainoastaan pieni osa tulokkaista saavuttaa unelmansa, keskiluokkaisen elämän.

Toistasataa vuotta sitten Karl Marx ja Friedrich Engels kauhistelivat Saksan ja Englannin teollisuuskaupunkien köyhälistön oloja. Ne olivat kuitenkin luksusta verrattuna oloihin, joissa nykyisten mega-slummien asukkaat elävät.

Vuosia sitten vietin jonkin aikaa Filippiinien pääkaupungissa Manilassa, josta löytyy yksi maailman tiheimmin asutuista alueista. Tondo-nimisessä esikaupungissa sanotaan olevan jopa 40 000 ihmistä neliökilometrillä.

Elinoloista saa karkean käsityksen kuvittelemalla, että me kaikki suomalaiset ahtaudumme Helsingin puolikkaaseen ja että meistä vain yhdellä kymmenestä on käytössä viemäri.
Muut kaatavat nestemäiset jätteensä Töölönlahteen ja polttavat palavat jätteensä takapihalla. Ilma on savusta niin sakeaa, ettei Mannerheimintielle lähtemistä tuulettomana päivänä suosittelisi edes vihamiehelle.

Tai otetaan esimerkiksi Pakistanin Karachi. Siellä asuu noin 14 miljoonaa ihmistä, joista on työttöminä 4 miljoonaa, siis koko Suomen aikuisväestön verran yhdessä kaupungissa. Heistä valtaosa on nuoria, joita painaa huoli omasta tulevaisuudesta.

Onko mikään ihme, jos äärijärjestöt löytävät jalansijaa? Niin sanotun islamilaisen terrorismin nousu ei johdu ainoastaan Yhdysvaltain nykyisestä ulkopolitiikasta, vaan kyse on yleisestä tyytymättömyydestä, joka on kasvanut jo pitkään ja etsii nyt purkautumistietä. Kun mitään kertakaikkista ratkaisua ankeuteen ei ole tarjolla, radikaali liikehdintä voimistuu sitä mukaa kuin slummit kasvavat ja tiet tulevaisuuteen tukkeutuvat. Miljoonakaupungit ovat levottomuuksien hautomoita.

Kaupunki pakkautuu torniin Tulevaisuuden kaupungit saattavat näyttää aivan toisenlaisilta kuin nykyiset. Suunnittelijoiden piirustuksissa kohoaa hulppeita pilvenpiirtäjiä, jotka vetävät väkeä suurehkon suomalais-kaupungin verran. Kun kaupunkien kasvu selvästikin jatkuu, on kysyttävä, miten kaupunki saataisiin ekologisesti kestäväksi. Pienissä mitoissa, kuten meillä Suomessa, se onnistuu periaatteessa helposti, jos vain tahtoa riittää. Suurissa suunnitelmissa vaaditaan uudenlaisia ratkaisuja, ehkä jopa utopioita. Millenniumissa ajellaan kerrosten väliä Yksi tarjolla oleva utopia on brittiläisen arkkitehtitoimiston Foster and Partnersin Millennium Tower -hanke. Tokionlahdelle suunniteltu rakennus käsittäisi 170 kerrosta, ja sen huippu ulottuisi 840 metrin korkeuteen. Rakennuksen lattiapinta-ala olisi runsas miljoona neliökilometriä, ja torniin mahtuisi jopa 60 000 ihmistä, melko suuren suomalaisen kaupungin verran. Kenenkään ei välttämättä tarvitsisi poistua rakennuksesta, sillä sieltä löytyisivät kaikki palvelut, joita kaupunki yleensäkin tarjoaa. Tornissa liikuttaisiin hisseillä ja eräänlaisella metrolla, joka kulkisi myös kerrosten välillä. Tällaiset täyden palvelun tornit vähentäisivät liikkumisen tarvetta kaupungin sisällä ja sieltä pois. Myös jätehuolto tehostuisi, kun asukasmäärä maapohjan neliötä kohden olisi tavattoman suuri. Millennium Tower puhdistaisi jätevetensä ja käsittelisi kiinteät jätteensä. Jos tulevaisuuden energiaratkaisut takaavat energian riittävyyden, meressä seisova torni voisi jopa tuottaa makean vetensä erottamalla suolan sähköllä merivedestä. Näin kaupunki ei rasittaisi ympäristönsä pohjavesiä. Sky Cityssä kaupunkeja päällekkäin Vastaavanlaisia utopioita on esitetty ihan vakavissaan useita, varsinkin Aasiassa, joka ensimmäisenä joutuu kohtaamaan jättiläismäisten väestökeskittymien ongelmat. Toinen uuden Tokion visio on Sky City 1 000, jonka kehitti arkkitehti Shizuo Harada työryhmineen jo 1989. Sky City on Millennium Towerin tav Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOIS-AASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8 oin valtava torni, jonka korkeus olisi tuhat metriä ja pinta-ala 800 hehtaaria. Siinä olisi toistakymmentä keskimäärin 60 hehtaarin suuruista kerrosta, joihin mahtuisi kaikkiaan noin 20 000 asuntoa ja noin 100 000 asukasta. Kerrokset olisivat osittain avo-naiset, joten aurinko ja ulkoilma pääsisivät niihin sisään. Vaikka kokonaisasukasmäärä olisi suuri, kukin kerros muodostaisi oman pienois-kaupunkinsa, jonka asukkaat tuntisivat toisensa ainakin ulkonäöltä. Shizuo Haradan mukaan tämä vähentäisi rikollisuutta ja tekisi kaupungista nykyistä ihmisläheisemmän asuinympäristön. Sky City 1 000 muistuttaa jossakin mielessä puutarhakaupunkeja, joita visioi sata vuotta sitten englantilainen kaupunkisuunnittelija Ebenezer Howard. Hänen ihannekaupunkinsa oli pieni, ehkä noin 30 000 asukkaan kaupunki, jossa jokaisella talolla olisi oma puutarhansa. Kaupunki olisi kuitenkin rakennettu niin tiiviiksi ja toimivaksi, että siellä saattaisi kävellä kymmenessä minuutissa jokseenkin mihin tahansa. Jos Suur-Tokion nykyiset asukkaat, 35 miljoonaa ihmistä, kerättäisiin kaupunkitorneihin, Tokionlahdelle tarvittaisiin satamäärin torneja. Kenties Haradan idea ei koskaan toteudu tällaisenaan, mutta joitakin radikaa-leja ratkaisuja Aasian suurissa väestö-keskittymissä varmasti joskus kokeillaan. On yksinkertaisesti pakko.

Pahimmillaan balkanisaatio

Jos elintasokuilut megakaupunkien väestöryhmien välillä kasvavat entisestään, pahimmillaan päädytään eräänlaiseen kaupunkien balkanisaatioon: parhaiten toimeen tulevat pyrkivät eristäytymään levottomasta enemmistöstä omiin kaupunginosiinsa.

Esimerkiksi Manilassa on muurien ympäröimiä rikkaiden alueita, joiden porteilla on aseistetut vartijat. Myös kokonaisia suljettuja kaupunkeja on rakennettu.

Jopa Helsingissä eräät tutkijat näkevät oireita sosiaalisen kerrostuneisuuden kasvusta: tietyt alueet muodostuvat maahanmuuttajien- ja muun köyhemmän väen alueiksi, toisiin taas hakeutuvat hyvin toimeen tulevat. Tällaisen kehityksen estäminen vaatii määrätietoista yhteiskuntapolitiikkaa, eikä siihen kaikkialla ole haluja.

Nämä ovat hyvin syvällisiä yhteiskuntapolitiikan kysymyksiä, joiden vaikutus ihmisten arkeen ja jopa elinikään on suuri.

Tulevaisuudessa rikkaat elävät entistä pidempään – näköpiirissä olevien uusien -hoitojen ansiosta he voivat pian odottaa sadan vuoden elinikää. Maailman köyhälistön kaupunginosissa taas odotettavissa oleva elinikä laskee takaisin kohti 40:tä vuotta, joka se oli Euroopankin teollisuuskaupungeissa köyhän työväestön keskuudessa vielä vähän yli sata vuotta sitten.

Rakenne kasaa ongelmia

Uusien megakaupunkien keskustat ovat usein tarkkaan suunniteltuja arkkitehtonisia ihmeitä, mutta kaupungin liepeillä tilanne on kaukana tästä. Keskustaa halvempi maa ja liikenneratkaisut ohjaavat asumista, teollisuutta ja varastointia kehiksi ytimen ympärille.

Tällainen kaupunkirakenne kasvattaa päivittäistä siirtymäliikennettä ihmisten matkatessa keskustaan ja sieltä pois. Kaupungissa työssä käyvän edestakainen matka saattaa helposti venyä kymmeniksi kilometreiksi, ehkä jopa 100–200 kilometriksi.

Hyvä esimerkki on Bangkok, jonka uskomattoman nopeaa ja miltei syöpämäistä kasvua olen satunnaisesti seurannut matkatessani keskustan ja lentokentän välistä yhä ruuhkaisempaa moottoritietä. Nyt liikenneväyliä on paikoittain jo kolmessa kerroksessa, mutta aina vain matka tuntuu vaikeammalta ja vaarallisemmalta.

Ongelmia tuottaa myös jatkuva sähkövajaus-, sillä kaupungeissa elämäntyyliin kuuluvat ilmastointi, jääkaapit, televisio ja muu viihde-elektroniikka, asuivat ihmiset varakkailla tai köyhillä alueilla. Kun sähkönjakelua joudutaan jo nyt rajoittamaan, näyttää siltä, ettei sähköntuotanto millään pysy megaistumisen perässä.

Nyt tarvitaan ekologiaa

Erään arvion mukaan megacityt peittävät vain noin kaksi prosenttia maapallon maa-alasta. Kuitenkin niissä kulutetaan 75 prosenttia puusta ja 60 prosenttia vedestä ja tuotetaan 80 prosenttia kaikista ihmisen hiilipäästöistä.

Kaupungin ekologinen jalanjälki ei ole suuri vain ihmisten määrän tähden, vaan kaupungissa ihmisten kulutustottumukset ja tuotannon tavat muuttuvat ekologisesti raskaammiksi. Kaupungistuminen siis jokseenkin väistämättä kasvattaa myös ihmisen aiheuttamaa globaalia ympäristörasitusta.

Olen kuullut monen suomalaisen huokaavan tyytyväisenä, että maailman ekologinen tila on viime vuosina parantunut. Se on kyllä väärinkäsitys, joka saattaa johtua vain täkäläisten tiedotusvälineiden seuraamisesta.

Tosiasiassa lajien sukupuutot ovat lisääntyneet, metsät ovat entisestään vähentyneet, pohjaveden pinta on laskenut monin paikoin dramaattisesti, savusumut ovat pahentuneet, jätekuormat ovat kasvaneet ja ympäristömyrkkyjen syytäminen luontoon on lisääntynyt.

Yhdestä asiasta kuitenkin saamme paljolti kiittää kaupungistumista: maapallon väkiluvun kasvun hidastumisesta. Kaikkialla maailmassa kaupunkilaiset tekevät vähemmän lapsia kuin maalaiset.

Vaikka kaaupungistuminen näyttää säästävän maapallon väestökatastrofilta, ekologisesti kestävän kaupungin rakentaminen on ehkä suurin haaste, jonka ihmiskunta kohtaa seuraavina vuosikymmeninä. Jos siinä ei onnistuta, tulevaisuuden megacityt ovat pahimmillaan helvettejä, joissa kamppaillaan ilmansaasteiden, makean veden saatavuuden, melun, jätehuollon ja liikenneruuhkien kanssa. Ongelmien mittakaava vain on ennennäkemätön.

Artikkeleja parityö pakolaisuus

Parityö. Lukekaa artikkelit läpi yhdessä keskustellen. Kirjoittakaa vihkoonne niiden avulla analyysi, joka vastaa seuraaviin kysymyksiin Apuna vi käyttää mös nettiä.

1. Kuvaile tämän hetkistä pakolaistilannetta Euroopassa

2. Mitä syitä tilanteeseen on

3. Miten EU reagoi asiaan

4. Mitä ongelmia tilanne tuottaa

5. Missä maissa on nyt kriisi

6. Mitä ratkaisuja voisi olla

7. Mitkä maat ottavat eniten pakolaisia vastaan

Lähi-Idän ja Afrikan hätä tuntuu Suomenkin rajoilla

Hs 26.6.2015

Euroopan unionin alueelle pyrkivien siirtolaisten määrän huomattava kasvu näkyy nyt myös Suomessa.
Juhannuksen alla hakemuksen jätti ensimmäisen kerran yli kaksisataa turvapaikanhakijaa yhden viikon aikana.
Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtaja Jorma Kuuluvainen pitää hyvin mahdollisena, että turvapaikanhakijoiden määrä kaksinkertaistuu tänä vuonna viime vuoden noin 4 000:sta. "Jos hakijamäärä pysyy tällä tasolla loppuvuoden, päädymme 8 000 hakijaan."
Pelkästään tämän viikon maanantain, tiistain ja keskiviikon aikana saapui 114 turvapaikanhakijaa.
Heistä 34 oli Irakista, 22 Somaliasta ja 12 Albaniasta. Ukrainalaisia oli seitsemän, afganistanilaisia kuusi, syyrialaisia neljä.
Toukokuussa hakijoita saapui 518, kun aiemmin tänä vuonna kuukausikeskiarvo oli 338.
Takana on tasainen jakso, jolloin hakijamäärä oli 3 000–3 500 vuodessa. "Nyt ollaan kasvutrendin alussa. Etelä-Euroopan tilanteesta voi päätellä, että hyppäämme uudelle tasolle turvapaikanhakijoiden määrässä", Kuuluvainen sanoo.
EU on päättänyt tasata siirtolaisten Etelä-Euroopalle tuomaa painetta siirtämällä 40 000 Italiaan ja Kreikkaan tullutta syyrialaista ja eritrealaista turvapaikanhakijaa eri EU-maihin. Suomen osuus näistä EU:n sisäisistä siirroista on noin 800 turvapaikanhakijaa jaettuna kahden vuoden ajalle. EU jyvittää Suomelle myös osan kiintiöpakolaisista.
Tällä viikolla Suomen kanta EU:n maahanmuuttopolitiikkaan on jakanut hallituspuolueita, ja esimerkiksi se, supistaako hallitus Suomen kiintiöpakolaisten määrää vai ei, on vielä epäselvää.
EU:n sisäisesti siirtämien turvapaikanhakijoiden määrä ei kuitenkaan Suomen maahanmuuttoviranomaisia hetkauta. Isompi asia on, että turvapaikanhakijoiden määrä muutoin kasvaa vauhdilla.
EU:n siirtämien turvapaikanhakijoiden määrä vastaa Suomen kahden viikon aikana vastaanottamia turvapaikanhakijoita, sanoo sisäministeriön maahanmuutto-osaston johtaja Jorma Vuorio.
"Tuo joukko hujahtaa normaaliin prosessiin ja hakijamäärän kasvuun."
Myös Vuorio arvioi, että tänä vuonna Suomeen tulee 8 000 turvapaikanhakijaa, mikäli nykyinen tahti jatkuu. Kasvu johtuu siitä, mistä muuallakin Euroopassa – Irakin, Syyrian, Somalian ja Afganistanin kriiseistä.
"Suomi pääsee nyt osalliseksi muuttovirroista, vaikka on ollut niistä sijaintinsa vuoksi syrjemmässä. Tästä se alkaa, emmekä voi tietää, mihin tämä johtaa."
Turvapaikanhakijoiden määrä on ylittänyt 5 000:n vain kerran. Vuonna 2009 Suomeen tuli 5 988 turvapaikanhakijaa.
Suomeen tulevien määrä on kuitenkin pieni verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, jonne on tullut tänä vuonna 24 000 turvapaikanhakijaa. Ruotsi odottaa tälle vuodelle 80 000:ta turvapaikanhakijaa.
Suomessa taite hakijoiden määrän kasvussa osuu viime vuoden loppuun, Kuuluvainen sanoo.
"Kasvu on ollut vaivihkaista."
Vielä viime vuonna Maahanmuuttovirasto lakkautti kolme vastaanottokeskusta. Nyt vastaanottokeskuksiin on tehty 527 majoituspaikkaa, ja syyskuuhun mennessä tulee vielä 800 lisää. "Osa voi joutua ensin pariksi yöksi pelkälle patjalle."
Turvapaikkahakemusten käsittelyprosessi on mitoitettu 4 000 hakijalle. Toukokuussa keskimääräinen käsittelyaika oli 161 päivää, alle kuusi kuukautta.
Kun tulijoiden määrä kasvaa, käsittelyajat pitenevät, sanoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similä. "Käsittelyajat kaksinkertaistuvat."
Viime viikolla Maahanmuuttovirasto sai lisätalousarviossa 700 000 euroa lisärahaa hakemusten käsittelyyn. Summalla palkataan 25 käsittelijää loppuvuodeksi. Lisäksi vastaanottokeskusten toimintaan on ehdotettu 19,5 miljoonan euron määräaikaista lisärahoitusta.
Mitä lyhyempinä hakemusten käsittelyajat pysyvät, sitä pienemmät ovat kustannukset.
Vuorokausi vastaanottokeskuksessa maksaa noin 40 euroa. Tuhannen turvapaikanhakijan majoittaminen maksaa valtiolle 15 miljoonaa euroa vuodessa.

Pakolaiskriisin jäljet johtavat Syyriaan

Ulkomaat 22.8.2015 2:00

Jukka Huusko Helsingin Sanomat Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja.

EU:n rajat ylittäneiden siirtolaisten määrä kohosi heinäkuussa yli sadantuhannen.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun yhdessä kuukaudessa Eurooppaan saapuu yli satatuhatta siirtolaista, kertoo EU:n rajavalvontaviranomainen Frontex. Saapujien määrä oli yli kolminkertainen viime vuoden heinäkuuhun verrattuna.
Eurooppaan kohdistuva historiallisen massiivinen siirtolaiskriisi on täyttä totta. Se näkyy silmiemme edessä Välimeren turistisaarilta pieniin kainuulaiskyliin, missä ensimmäistä kertaa valmistaudutaan vastaanottamaan EU:n ulkopuolelta tulevia turvapaikanhakijoita.
Mistä moinen piikki johtuu?
Syyt löytyvät Syyrian, Irakin ja Afganistanin yhä pahenevista olosuhteista.
Toinen syy on se, että naapurimaiden pakolaiskiintiö (sanan kirjaimellisessa merkityksessä) on tullut täyteen.
Kolmas syy saattaa liittyä ilmastonmuutokseen.
Syyrian sota on jatkunut neljä ja puoli vuotta. Sodassa on kuollut neljännesmiljoona ihmistä ja yli 11 miljoonaa on paennut kodeistaan.
Syyrialaiset pakenevat paitsi oppositioliikkeiden väkivaltaa, myös oman hallintonsa omiin kansalaisiin kohdistamaa väkivaltaa.
Tasan kaksi vuotta sitten Syyriassa tehtiin hyytävä kemiallinen isku siviilejä vastaan. Vaikka syyllistä ei ole lopullisesti nimettykään, epäilykset kohdistuvat presidentti Bashar al-Assadin hallintoon.
Kemialliset aseet on sittemmin siivottu Syyriasta, mutta hallintoa epäillään yhä muun muassa kloorikaasulla täytettyjen tynnyreiden pudottelemisesta kansalaistensa niskaan.
Väkivalta kiihtyy yhä. Viikko sitten ainakin 112 ihmistä kuoli lähellä Damaskosta, kun hallinto iski omia kansalaisiaan vastaan.
Sisällissodan katveessa Irakiin ja Syyrian on noussut jihadistijärjestö Isisin hirmuvalta. Isis haluaa tappaa ja alistaa valtaansa muslimit, kristityt, juutalaiset, jesidit – kaikki, jotka eivät taivu heidän julman ideologiansa edessä.
Ihmiset pakenevat tuota hulluutta kauhun vallassa, eikä ihme.
Samaan aikaan Turkki on ilmoittanut mittansa täyttymisestä. 80 miljoonan asukkaan Turkkiin on paennut syyrialaisia jo lähes kaksi miljoonaa. Heinäkuussa Turkin EU-asioiden ministeri Volkan Bozkir sanoi kutakuinkin suoraan, että seuraava pakolaisaalto ohjataan Eurooppaan.
Heinäkuussa Turkki aloitti kurdien työväenpuolueen PKK:n asejoukkojen pommitukset, mikä vain lisää sekasortoa Turkin, Syyrian ja Irakin rajaseuduilla.
Alle viiden miljoonan asukkaan Libanonissa on jo yli miljoona syyrialaista pakolaista, Syyrian rajanaapurissa Jordaniassa yli puoli miljoonaa. Molemmat ovat kaikessa hiljaisuudessa tiivistäneet rajojaan uusilta pakolaisvirroilta.
Kaiken kukkuraksi kesä 2015 on ollut historiallisen kuuma Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Tämä on saattanut omalta osaltaan sysätä pakolaisvirtoja liikkeelle kohti pohjoista.
Nyt puhutaan siis todellisista ongelmista ja todellisesta hädästä: pahimmasta Eurooppaa koettelevasta pakolaiskriisistä sitten toisen maailmansodan.
Kriisin synty ei ole meidän vikamme, mutta on oman etumme mukaista, että olemme mukana ratkaisemassa sitä.
Turvapaikanhakijoiden leimaaminen tai nationalistinen todellisuuspakoilu ovat ajanhukkaa. Kaikki voimat pitäisi keskittää Syyrian sodan selvittämiseen ja Isis-järjestön tukahduttamiseen.
Edessämme on planeetan kokoisia ongelmia. Myös ratkaisukeinojen pitää olla samaa kaliiperia.
Hätää kärsivien turvapaikanhakijoiden auttaminen on tässä urakassa vain välttämätöntä ensiapua.

Isis on tullut tunnetuksi raakuudestaan

Ulkomaat 19.8.2015 HS

Mustavalkoinen lippu on yksi Isisin tunnuksista.

Ääri-islamilainen Isis-järjestö nousi suuren yleisön tietoisuuteen viime vuonna.
Isis on vallannut suuria alueita Syyriasta ja Irakista ja tullut tunnetuksi raakuudestaan: joukkosurmista, mestauksista ja sieppauksista.
Ryhmä perusti viime kesänä valtaamilleen alueille kalifaatin eli ankaralla sharia-lailla hallitun uskonnollisen "valtion".
Isisin kannattajat uskovat sunni-islamin äärimmäiseen tulkintaan. Jihadistinen liike korostaa pyhää sotaa "vääräuskoisia" eli shiiamuslimeja vastaan.
Se on vihamielinen myös juutalaisia ja kristittyjä kohtaan.
Isisin tavoitteita ovat kalifaatti, taistelu "vääräuskoisia" vastaan ja jihadistien houkuttelu ympäri maailmaa. Se on saanut riveihinsä kannattajia myös Irakin ja Syyrian ulkopuolelta.
Järjestäytyneellä liikkeellä on nykyaikainen aseistus, rahoitusta ja se on aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Rahansa se saa myymällä öljyä, ryöstelemällä, tekemällä sieppauksia ja saamalla lahjoituksia.
Yhdysvaltain johtama liittouma aloitti ilmaiskut Isisiä vastaan viime vuonna.

"Isis on riesanamme kymmeniä vuosia"

HS tapasi arvostetun Isis-tutkijan Aaron Zelinin. Hänen mukaansa Isis on nykyään valtio.

Ulkomaat 19.8.2015 2:00

Aaron Zelin puhui Isisistä Ulkopoliittisen instituutin tilaisuudessa Helsingissä tiistaina.

Kuinka taistelu Isisiä vastaan sujuu?
Isis on menettänyt alueita Irakissa mutta saanut haltuunsa lisää alueita Syyriassa. On selvää, että se, mitä Syyriassa tällä hetkellä tehdään, ei pysäytä Isisiä – ilmaiskut tai kurdien vastarinta ei ole tarpeeksi.
Isisiä vastaan taistelevat maat eivät kuitenkaan ole valmiit sotkeutumaan sotaan yhtään enempää. Esimerkiksi Yhdysvallat voi jatkaa ilmaiskuja, mutta ei halua osallistua nykyistä enempää. Kurdit puolestaan eivät voi edetä enää kovin paljon syvemmälle arabialueille, koska paikallisväestö ei halua heitä sinne. Arvelen, että Isis on riesanamme vielä kymmeniä vuosia.
Mistä Isis saa nykyään rahoituksensa?
Suurin osa Isisin rahoituksesta tulee sisältäpäin. Vain arviolta viisi prosenttia tulee alueen ulkopuolelta, esimerkiksi rahoittajilta Persianlahden maista.
Rahanlähteitä ovat esimerkiksi öljykauppa, sieppaus ja lunnaiden vaatiminen, muinaisesineiden kauppa ja erilaiset verot ja mafia-tyyliset kiristykset.
Öljyä myydään alle maailmanmarkkinahintojen, eikä kaupanteko ole loppunut, vaikka kaupan osapuolet olisivat sodassa. Isis myy öljyä ja muita hyödykkeitä esimerkiksi turkkilaisille, kurdeille ja jopa erilaisille syyrialaisille taistelijaryhmille – kaupankäyntiä käsitellään ikään kuin erillään taisteluista.
Isisin valtaamilla alueilla työskentelee edelleen paljon ihmisiä, joille Syyrian tai Irakin valtio maksaa palkkaa, esimerkiksi opettajia ja virkamiehiä. Isis vaatii heidän palkastaan osan itselleen.
Miten tavallisen ihmisen arki Isisin valtaamilla alueilla eroaa ajasta ennen Isisiä?
Ihmiset käyvät edelleen töissä, he ostavat ruokansa samoilta toreilta ja viettävät aikaa samojen ystävien kanssa kuin ennenkin. Suurin ero on se, että he elävät nyt erilaisen lainsäädännön alla. Isis vahtii monissa paikoissa tarkasti, että heidän näkemystään islamista noudatetaan tarkoin. Ihmisten pukeutumista valvotaan, samoin heidän harrasteitaan ja uskonnon harjoittamista. Asioista, jotka aiemmin olivat normaaleja, vaikkapa tupakoinnista, voi saada ankaran rangaistuksen.
Sosiaaliturva ei ollut alueella kovin hyvä aiemminkaan, mutta nyt se on huonontunut entisestään. Isis voi myös velvoittaa ihmiset tekemään lähes mitä tahansa asioita tai töitä sen hyväksi. Siinä mielessä kyseessä on perinteinen totalitaarinen hallinto.
Onko mahdollista, että Isis valtaa edelleen lisää alueita?
Kyllä, Syyriassa se saa luultavasti vielä lisää alueita haltuunsa. Irakissa Isis oli luultavasti suurimmillaan noin vuosi sitten ja on nyt pienenemään päin. Libyassa Isis on jo ottanut haltuunsa kaupungin, mutta on epäselvää, voiko se todella edetä Libyassa kovinkaan paljon. Siellä on paljon muita voimatekijöitä, joilla on jo vahva asema. Esimerkiksi Syyriassa monet näkevät presidentti Bashar al-Assadin hallinnon ja sen joukot edelleen tärkeimpänä vihollisena.
Pitääkö Isisiä ajatella järjestönä vai valtiona?
Isis ei missään tapauksessa ole enää pelkkä järjestö, se on valtio. Se ei tietenkään ole meidän näkemyksemme mukaan normaali valtio eikä se toimi kuten suurin osa maailman valtioista.
Isis eroaa esimerkiksi al-Qaidasta siten, että sen tärkein päämäärä on saada aikaan uusi valtio. Siinä missä al-Qaida keskittyi sotaan länttä vastaan, Isis haluaa rakentaa toimivan valtion, jota se hallitsee, jossa se määrää lain, kantaa veroja ja niin edelleen. Isisin julkaisemissa kartoissa sen hallitsemia alueita kutsutaan Islamilaiseksi valtioksi, ei Syyriaksi tai Irakiksi. Paikalliset luultavasti katsovat edelleen elävänsä vaikkapa Irakissa.
Mikä on naisten asema Isisissä?
Jotkut naiset ovat liittyneet Isisiin ajatellen, että voisivat osallistua taisteluihin. Niin ei tapahdu, koska Isisissä ei katsota, että naiset voisivat taistella. Naisia tarvitaan esimerkiksi tarkastuspisteillä, koska miehet eivät voi tehdä ruumiintarkastuksia naisille. Isisin naiset myös valvovat paikoissa, joihin miehet eivät voi mennä. He varmistavat esimerkiksi, että naiset suorittavat rukouksensa sääntöjen mukaan, tarkkailevat heidän pukeutumistaan ja niin edelleen.
Tärkein naisten tehtävä on kuitenkin kasvattaa lapsista Isisin uskollisia alamaisia ja taistelijoita. Jotkut naiset osallistuvat myös pienten, 4–10-vuotiaiden lasten opettamiseen.

Suomi ei voi panna rajojaan kiinni

Pääkirjoitus 24.8.2015 1:59

Helsingin Sanomat

Etelä-Suomen Sanomat muistuttaa, että Suomen täytyy kantaa vastuunsa Välimeren pakolaiskriisissä.
"Pakolaisvyöry asettaa Suomen uuteen tilanteeseen, jossa Suomi ei voi laistaa vastuutaan. Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Sisäministeri Petteri Orpo (kok) on todennut osuvasti, ettei ole sellaista maailmaa, jossa me laitamme rajat kiinni."
"Uusi tilanne koettelee hallituspuolueiden välejä. Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) toivoo, että hallitus pystyy käsittelemään asiaa myös humaanista näkökulmasta. Keskustan johto puolestaan pyysi kuluneella viikolla poikkeuksellisen tunteikkaasti myötätuntoa Syyrian sotapakolaisten hädälle. Soini sen sijaan pitää kiinni hallitusohjelman kirjauksista, vaikka pakolaiskriisi on pahentunut oleellisesti siitä, kun hallitusohjelma kirjoitettiin."
Itä-Savo kirjoittaa, että pakolaisongelma on Euroopan yhteinen.
"Eurooppa on pahimman siirtolais- ja pakolaisongelman edessä sitten toisen maailmansodan. Heinäkuun loppuun mennessä Eurooppaan oli jo pyrkinyt 340 000 ihmistä."
"Ongelman perimmäiset syyt ovat kaikkien tiedossa. Lähi-idästä ja pohjoisesta Afrikasta virtaa kohti Eurooppaa väkeä, joka joko pakenee sotia ja epävakaita oloja tai sitten etsii vanhalta mantereelta parempia elämisen olosuhteita."
"Tähän kansainvaellukseen ei voi vaikuttaa millään muulla kestävällä keinolla kuin pakolaisten ja siirtolaisten kotimaiden olojen vakauttamisella ja kohentamisella. Se on kuitenkin tavoite, jonka toteuttamiseen ei lyhyellä tähtäimellä ole olemassa keinoja. Siksi Suomen on osana Euroopan unionia tehtävä oma osansa ongelman hoitamisessa."
Pohjalainen vertaa maahanmuuttokeskustelua Ruotsissa ja Suomessa.
"Ruotsin media ja vakiintuneet poliittiset puolueet pyrkivät pitkään hallitsemaan muukalaisvastaista mielialaa sysäämällä Ruotsidemokraatit kokonaan syrjään poliittisesta keskustelusta. Ruotsalainen patoamisstrategia on osoittautumassa paitsi kansanvaltaisesti epäilyttäväksi myös lopputulosta ajatellen epäonnistuneeksi."
"Näyttää siltä, että suomalainen käytäntö sitouttaa eri äänet perinteiseen poliittiseen vaikuttamiseen toimii paremmin kuin syrjään sysääminen. Pulina käy kiistämättä välillä epämiellyttävänä, mutta toisaalta monipuolinen julkinen keskustelu tekee selvää pahimmista rimanalituksista ja ohjaa näkökulmia järkevämmille urille."

Työllisyystavoite kaipaa lisää maahanmuuttoa

Kotimaa 23.8.2015 2:00 23.8.2015 7:56

Kolumni

Paavo Rautio Helsingin Sanomat

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Keskustelu maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista on käynyt hankalaksi. Keskustelu näistä asioista – vaikkapa maahanmuuton työllisyysvaikutuksista – on puristunut ahtaaseen rakoon.
Yhtäällä ovat ne, joilla on halu panna ovi lukkoon, ikkuna tukkoon ja piipun päälle hattu. He muistuttavat maahanmuuton aiheuttavan liian paljon sopeutumisongelmia ja kasvattavan sosiaalimenoja.
Toisaalla lasketaan toisin. Koska tuottavuus mataa, talouskasvu on tehtävä kasvattamalla työpanosta. Suomessa työvoimaa kuitenkin virtaa pois työmarkkinoilta. Jostain olisi saatava työvoimaa tilalle.
Järkevä keskustelu vaatisi, että sekä ongelmat että mahdollisuudet huomioitaisiin. Kyllä, maahanmuutto tuo ongelmia. Kyllä, se tuo myös etuja. Kumpaa enemmän? Miten mitaten? Jos syntyy enemmän haittoja, voisiko niitä pienentää?
Kahden "kyllän" yhteensovittaminen on hankalaa tasapainoilua, sillä pohdintaan osallistuvat pelkäävät saavansa leiman otsaansa. "Meidän puolella tai meitä vastaan" -ilmapiiri ei houkuttele osallistumaan.
Keskustelua kannattaa suhteellistaa tilastoilla. Alkuvuonna Suomesta turvapaikkaa on hakenut yli 5 000 ihmistä. Lukema kasvaa vielä. Viime vuonna turvapaikanhakijoita oli 3 600.
Saksan sisäministeri Thomas de Maiziere arvioi, että Saksaan saapuu tänä vuonna 800 000 ihmistä hakemaan turvapaikkaa. Määrä olisi kaikkien aikojen ennätys Saksassa. Se vastaisi Helsingin ja Vantaan yhteenlaskettua asukasmäärää. Suomen väestöön suhteutettuna luku merkitsisi lähes mikkelillistä vuodessa. Emme ole lähelläkään sitä.
Tämän vuoden lukemat ovat lisäksi poikkeuksellisia Syyrian kriisin vuoksi.
Näihin suhteutuksiin voi suhtautua – taas – kaksijakoisesti. Rajoja nostaville ne ovat varoitus: Saksan tilanne todistaa, että tulijoille on rakennettava pian esteitä. Toinen vastaus on, että Saksan talous voi hyvin ja maassa on käytännössä täystyöllisyys. Maa imee tulijoita ja voi saada heistä taloudellista etua.
Vaikka työttömyysprosentti kasvaa, meillä on kaiken aikaa huomattava määrä työpaikkoja auki.
Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kesäkuun aikana yli 68 000 avonaista työpaikkaa. Osa niistä on ollut auki pitkään. Täystyöllisyyttä ei pidä rajojen raottajan odottaa, koska työvoimasta on pulaa myös aikana, jolloin työttömyys kasvaa.
Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (3/2015) tutkijat Jussi Pyykkönen ja Mika Gissler laskevat, miten hallituksen aikeet työllisyyden kasvattamisesta onnistuisivat. Juha Sipilän (kesk) hallitus haluaa nostaa työllisyysasteen 72 prosenttiin.
Kun suhteuttaa väestöennusteet – ikääntymisen ja huoltosuhteen heikentymisen – tulossa oleviin hyvinvointipalvelujen kustannuksiin, työllisten osuuden pitäisi olla pitkällä aikavälillä vielä suurempi.
Jos hyvinvointiyhteiskunnan halutaan kestävän, tavoitteeksi pitäisi ottaa 75 prosentin työllisyysaste sekä työllisten määrän kasvattaminen 200 000 ihmisellä vuoteen 2025 mennessä. Tähän ei tutkijoiden mielestä päästä mitenkään muuten kuin lisäämällä maahanmuuttoa. Jos tätä yritettäisiin kotimaisin voimin, työttömyysasteen pitäisi Pyykkösen ja Gisslerin mukaan painua kahteen prosenttiin.
Näin pieniin lukemiin ei kuitenkaan päästä. Työmarkkinoilla on aina kohtaanto-ongelmia: työtä on siellä, missä ei ole työttömiä, ja tarjolla on työtä, johon ei ole sopivia tai halukkaita hakijoita. Lisäksi Suomesta muutetaan pois. Tammi–heinäkuussa lähtijöitä oli 7 500.
Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrän kasvuun voi suhtautua myös "fatalistisesti": tulijoiden määrä kasvaa väistämättä. Kun näin on ja Suomen talous tarvitsee työvoimapanoksen kasvattamista, tilanne kannattaa kääntää eduksi. On järkevää muuttaa lyhyen aikavälin kuluja pitkän aikavälin tuotoiksi.
Jotta tulijat työllistyisivät, heidän sopeuttamiseensa tarvitaan lisää resursseja. Jos näin ei tehdä, Pyykkösen ja Gisslerin laskelman pohjalta päädytään siihen, että tulojen sarakkeeseen siirrettävissä olevia pidetään kulujen sarakkeessa.
Jos sopeutusta lisätään, päättäjä saa kyllä kuulla kunniansa kuumentuneessa maahanmuuttoväittelyssä. Mutta tällä mieliharmilla ei ehkä ole kansantaloudellista merkitystä.

EU-maat aikovat jakaa siirtolaisia vapaaehtoisuuden pohjalta

Kotimaa 26.6.2015 2:00

Suomi ja muut EU-maat ovat valmiita auttamaan Italiaa ja Kreikkaa siirtolaispaineissa, mutta vapaaehtoispohjalta. EU-johtajat käsittelivät asiaa torstai-iltana Brysselissä.
"Meillä ei ole jäsenmaiden yksimielisyyttä pakollisista siirtolaiskiintiöistä", Eurooppa-neuvoston puolalainen puheenjohtaja Donald Tusk sanoi kokoukseen saapuessaan.
EU-komissio on esittänyt, että 40 000 Italiaan ja Kreikkaan saapunutta turvapaikanhakijaa pitäisi jakaa seuraavan kahden vuoden aikana muihin jäsenmaihin. Vastavuoroisesti Italian ja Kreikan tulee tehostaa siirtolaisten rekisteröintiä ja turvapaikkatarpeen selvittämistä.
"Heinäkuun aikana jaetaan se 40 000 maakohtaisesti, ja siinä lähdetään vapaaehtoisuuden pohjalta", sanoi myös pääministeri Juha Sipilä (kesk) huippukokouksen alla.
Vetovastuun turvapaikanhakijoiden jakamisesta ottaa heinäkuun alussa EU-puheenjohtajuuden aloittava Luxemburg. Suomen vastaanottama lukumäärä selviää myöhemmin. Komission alkuperäisessä esityksessä Suomelle oli tulossa 792 turvapaikanhakijaa. Lukeman uskotaan pysyvän suurin piirtein samana.
Sipilän mielestä EU-keskustelu on keskittynyt liikaa siihen, miten 40 000 turvapaikanhakijaa jaetaan: "Tämä on vähän vastenmielinenkin näkökulma, kun puhutaan ihmisistä ja puhutaan kaupankäynnistä ja siitä, kuka ottaa minkäkin verran."
Heinäkuussa EU:n onkin tarkoitus aloittaa myös rajaturvallisuusvirasto Frontexin vahvistaminen. EU-maille on myös määrä luoda yhteinen lista maista, joihin turvapaikanhakija voidaan palauttaa. Unionin houkuttelevuutta tulijoiden silmissä halutaan vähentää.
Italia ja Kreikka ovat olleet vaikeuksissa, koska suuri osa Välimeren ylittävistä kiikkeristä siirtolaispaateista rantautuu ensimmäisenä niiden rannikolle. Kolmas merkittävä muuttoliikereitti kulkee Unkarin kautta. Unkarissa jätettiin tämän vuoden tammi-maaliskuussa EU-maista toiseksi eniten turvapaikkahakemuksia – Saksa oli ykkönen.