Megacityt, megalupaus vai megauhka?

artikkeli Tiede lehdestä: 


MEGACITYT: Megalupaus vai megauhka?

Kirjoita jaksovihkoosi otsikko ja vastaa seuraaviin kysymyksiin. Vastaa sellaisessa muodossa, että tekstistä käy ilmi myös kysymys.

1. Mitä kaupungistumisen osalta on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana?
2. Missä osassa maailmaa väkiluku kasvaa eniten?
3. Miten kulttuurin suhteellinen painoarvo on muuttunut?
4. Katso listaa maailman suurimmista kaupungeista. Miten moni luetelluista kaupungeista on sinulle nimenä tuttu? Mitkä?
5. Mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että valta palaa kaupunkeihin?
6. Millaisia ongelmia megacityt muodostavat?

Tässäkin kuussa maailman kaupungit saavat uusia asukkaita enemmän kuin Suomessa on ihmisiä, ja tulevaisuudessa muuttovauhti sen kuin kiihtyy. Jos hyvin käy, asutuksen keskittyminen tuottaa megacityjä, joissa luodaan kokonaan uudenlaista kaupunkikulttuuria. Jos käy huonosti, jättiläiset tukehtuvat ennennäkemättömiin ongelmiin.

Sata vuotta sitten vain kahdeksan prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa. Nyt kaupunkilaisia on yli puolet ja tuota pikaa kaksi kolmasosaa. Sata vuotta sitten yli miljoonan asukkaan kaupunkeja oli vain kolme. Nyt niitä on yli 200 ja kymmenen vuoden päästä jo 500.

Sata vuotta sitten megacityjä, yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja, ei ollut ainoatakaan. Nyt niitä on noin 30. Puoli miljardia ihmistä asuu kaupungeissa, joiden väkiluku on vähintään tuplasti ja usein moninkertaisesti Suomen koko asukasluvun verran.

Kaupunkien kasvu ei johdu vain maailman väkimäärän lisääntymisestä vaan ennen kaikkea siitä, että ihmiset kerääntyvät yhteen ennennäkemättömällä tavalla.

Joka tunti noin 10 000 ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin. Kuukaudessa se tekee runsaan suomellisen. Jos nämä ihmiset kävelisivät nelirivinä Helsingin Mannerheimintietä keskustan suuntaan, kulkueen ohimenoa olisi turha jäädä odottamaan. Se ei loppuisi koskaan.

Noin 30:n viime vuoden aikana matkan maalta kaupunkiin on tehnyt miljardi ihmistä. Lähimmän kymmenen vuoden aikana sen tekee miljardi lisää. Vuoteen 2055 mennessä kaupungit ottavat vielä vastaan vähintään kaksi, ehkä jopa neljä miljardia ihmistä. Se on historian kaikkien aikojen suurin muuttoliike.

Kiihkeintä kehitysmaissa

Eräs huolestunut lehti valitti 1990-luvun puolivälissä, että maailman silloin noin 330 miljoonakaupungista 85 oli "kristinuskon vastaisia" ja 150 "ei-kristillisiä". Kristillisiä oli hieman alle sata.

Vaikka tällainen laskelma onkin aika absurdi, se kuitenkin kiteyttää oivalluksen: maailman väestö kasvaa eniten länsimaiden ulkopuolella. Niinpä myös uusista kaupunkilaisista useimmat ovat siellä.

Vauraissa länsimaissa kaupunkilaisten osuus kasvoi 1950-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin runsaan kolmanneksen. Samaan aikaan kehitysmaissa kaupunkilaisten osuus kaksinkertaistui ja kaikkein köyhimmissä maissa kolminkertaistui. Maailmanpankin mukaan eräät Afrikan kaupungit kasvavat jopa kymmenen prosentin vuosivauhtia.

Myös megacityistä useimmat sijaitsevat länsimaiden ulkopuolella. Meidän länsimaalaisten on totuttava maailmaan, jossa muiden kulttuurien suhteellinen painoarvo kasvaa koko ajan.

Kehitys näkyy tavallaan jo nyt myös Suomessa. Ei esimerkiksi ole sattumaa, että videovuokraamojen hyllyissä on yhä enemmän japanilaisia elokuvia. Ei ole sattumaa, että japanilaista manga- ja hentai-sarjakuvaa löytyy jo suomalaistenkin markettien lehtihyllystä.

Eikä sattumaa ole sekään, että formulakisoissa on nyt mukana japanilainen ajaja. Itä tulee lujaa.
Kehitystä vielä nopeuttavat edessä olevat teknologiset muutokset. Esimerkiksi robotiikan nousu haitek-teollisuuden kuumaksi alueeksi on huomattu Japanissa ja Etelä-Koreassa, jotka ovat sijoittaneet siihen valtavia summia. Kun robotiikan vyöry todella alkaa, ainakin Japani ja Etelä-Korea ovat eturivissä.

Tieto loi globaalit keskukset

Kun kulkee nykyaikaisessa suurkaupungissa, on vaikea uskoa, että kaupunki asumisen muotona on itse asiassa vasta muutaman tuhannen vuoden ikäinen ja että miljoonakaupunkeja on suuremmassa määrin ollut olemassa vain satakunta vuotta.

Antiikin Rooma kyllä ylsi loistonsa päivinä ehkä hieman yli miljoonaan asukkaaseen ja keskiajalla miljoonassa saattoi käväistä Konstantinopoli, mutta selvästi miljoonan raja rikottiin vasta vuoden 1770 tienoilla Pekingissä. Sitä seurasivat 1800-luvun alkupuolella Lontoo ja New York.

Siirtomaakauden Lontoo oli jo maailmankaupunki, politiikan, talouselämän, tieteen, taiteen ja viihteen keskus, mutta todella globaaleja kaupunkeja synnytti vasta informaation nousu tärkeimmäksi kauppatavaraksi. Globaaleiksi keskuksiksi, joista hallitaan reaaliajassa ja maailmanlaajuisesti valtavia resurssivirtoja, luetaan yleensä Lontoo, New York, Tokio ja ehkä vielä Pariisi.

Niiden alapuolella kaupunkien hierarkiassa on joukko pienempiä maailmankaupunkeja, joita englantilainen kaupunkitutkija Peter Hall sanoo esiglobaaleiksi kaupungeiksi. Niitä ovat esimerkiksi Miami, Los Angeles, Frankfurt, Amsterdam, Bryssel, Singapore, Zürich, Madrid, México, São Paulo, Soul ja Sydney.

Muu maailma jyrää Takana ovat ajat, jolloin länsimaat ylpeilivät maailman suurimmilla kaupungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaikkein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan miljoonaa asukasta vuonna 2015. AMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 LimaAMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Muu maailma jyrää Takana ovat ajat, jolloin länsimaat ylpeilivät maailman suurimmilla kaupungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaikkein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan miljoonaa asukasta vuonna 2015. AMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 LimaAMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 Lima JA ETELÄ-AASIA Bombay, Intia, 26,3 Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOISAASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 Lima JA ETELÄ-AASIA Bombay, Intia, 26,3 Muu maailma jyrää Takana ovat ajat, jolloin länsimaat ylpeilivät maailman suurimmilla kaupungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaikkein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan miljoonaa asukasta vuonna 2015. AMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 LimaAMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Muu maailma jyrää Takana ovat ajat, jolloin länsimaat ylpeilivät maailman suurimmilla kaupungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaikkein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan miljoonaa asukasta vuonna 2015. AMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 LimaAMERIKKA São Paulo, Brasilia 20,3 México, Meksiko 19,2 New York, Yhdysvallat 17,6 Los Angeles, Yhdysvallat 14,2 Buenos Aires, Argentiina 13,9 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 Lima JA ETELÄ-AASIA Bombay, Intia, 26,3 Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOISAASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8 Rio de Janeiro, Brasilia 11,9 Lima JA ETELÄ-AASIA Bombay, Intia, 26,3 Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOIS-AASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8 Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOIS-AASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8

Valta palaa kaupunkiin

Kaupungin nuoruudessa valtio oli usein sama kuin kaupunki, joka hallitsi ympäröivää maaseutua ja kävi kauppaa muiden kaupunkien kanssa. Joidenkin kaupunkien noustessa muita voimakkaammiksi valtiot vähitellen kasvoivat sisältämään useita kaupunkeja. Silti kaupungit saattoivat edelleen olla merkittäviä poliittisia toimijoita, niin kuin olivat esimerkiksi Euroopan hansakaupungit vielä muutamia satoja vuosia sitten. Silloin vauraat kaupungit esimerkiksi rahoittivat lainoilla kuninkaiden sotia.

Keskusvaltion ja kaupunkeja hallitsevien paikallisruhtinaiden tai kauppakiltojen valtakamppailu päättyi lopulta kruunun voittoon, ja viimeisetkin kaupungit alistuivat valtion hallintaan.

Nyt valtiot etsiytyvät sopimuksiin ja ennennäkemättömän syvään yhteistyöhön, mikä vähentää niiden suvereniteettia. Seuraako tästä paluu historiaan? Olisiko mahdollista, että valtion ja kaupungin välisen valtakamppailun painopiste kallistuu taas kaupunkien suuntaan? Hongkong, Singapore, Lontoo, New York ja monet muut suurkaupungit ovat jo nyt niin suuria toimijoita, että niiden taloudellinen ja kulttuurinen painoarvo hakkaa useimmat maapallon maat mennen tullen. Myös pienemmät kaupungit tekevät entistä useammin yhteistyötä ohi valtioiden.

Tunnettu espanjalais-yhdysvaltalainen kaupunkisosiologi ja tietoyhteiskunnan tutkija Manuel Castells esittää, että tulevaisuudessa maailmaan syntyy kokonaan uusi järjestys. Tässä maailmassa megacityt muodostavat maailmantaloutta hallitsevan verkoston. Koska nämä megacityt ovat varsin itsenäisiä ja itsepäisiä, ne voivat ajaa omia intressejään, jotka ovat ristiriidassa valtion intressien kanssa.

Verkostot kasaavat luovuutta

Castellsin mukaan megaverkoston synty muuttaa maailmaa yhtä paljon kuin muutti siirtymä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan. Niinpä megacityt eivät ole pelkkiä jättiläiskaupunkeja vaan aivan uudenlaisia yhteisöjä, joissa syntyy uudenlaista kulttuuria.

Ajatellaan esimerkiksi Tokiota. Jos lasketaan mukaan sitä ympäröivä metropolitan-alue, Tokion väkiluku on jopa 35 miljoonaa, seitsemän kertaa Suomen verran. Siellä hyörii joka hetki yhtä monta ihmistä kuin Suomessa on elänyt yhteensä usean viime vuosisadan mittaan. Millaista kulttuuria ja yhteiskuntaa tuottaa kymmenien miljoonien ihmisten kuhiseva muurahaispesä?

Varmasti joukossa on monta uutta iharaa, kurosawaa ja mitsubishia, ehkä einsteinejakin. Suuri hyvin koulutettujen ihmisten keskittymä sisältää uskomattoman määrän luovuutta ja yritteliäisyyttä. Nykyisin vielä tekniikka kännyköineen, interneteineen ja luotijunineen tekee viestinnän paljon nopeammaksi kuin ennen.

Historian mittaan on usein nähty, miten tällainen luovuuden keskittymä voi sopivissa oloissa antaa suuntaa kokonaiselle aikakaudelle. Niin ovat tehneet Babylon, Aleksandria, Rooma, Ateena, Bagdad, Lontoo, Pariisi, Wien, Berliini, New York ja monet muut. Peter Hallin mukaan kaikkia näitä kaupunkeja yhdistää yksi piirre: erityisen runsas ihmisten ja kulttuurien välinen vuorovaikutus.

Itse asiassa sekä kulttuurimme että yhteiskuntamme ovat paljolti kaupungin tuotetta, joten uudet oliot, megacityt, lupaavat muutoksia kulttuurin perusteisiin. Antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa, poliksissa, kehitettiin muun muassa demokratian ensimmäiset versiot. Millainen megapolitiikka kehittyy megacityssä? Löytyykö siellä megademokratia?

Megacityt nyt Kaupunki           asukkaita                             (miljoonia)* Tokio                       26,5 São Paulo                18,3 México                    18,3 New York               16,8 Bombay                   16,5 Los Angeles            13,3 Kalkutta                   13,3 Dhaka                      13,2 Delhi                       13,0 Shanghai                 12,8 Buenos Aires          12,1 Jakarta                    11,4 Osaka                      11,0 Peking                     10,8 Rio de Janeiro         10,8 Karachi                    10,4 Manila                      10,1 * Kaupunkien väkiluvut ovat arvioita, jotka vaihtelevat viral-lisissakin lähteissä sen mukaan, miten laajalti esikaupunkeja otetaan mukaan. Tämän tilaston on kerännyt YK.

Ahtaus ja työttömyys valtavaa

Parhaimmillaan megacityt voivat synnyttää tieteen, tekniikan ja kulttuurin ennennäkemättömän kuplinnan, mutta toisaalta megakaupungeilla on myös megaongelmat. Megacityt voivat olla kuin suuria koneita, jotka vain muuttavat maaseudun miljoonat köyhät urbaaniköyhälistöksi. Ainoastaan pieni osa tulokkaista saavuttaa unelmansa, keskiluokkaisen elämän.

Toistasataa vuotta sitten Karl Marx ja Friedrich Engels kauhistelivat Saksan ja Englannin teollisuuskaupunkien köyhälistön oloja. Ne olivat kuitenkin luksusta verrattuna oloihin, joissa nykyisten mega-slummien asukkaat elävät.

Vuosia sitten vietin jonkin aikaa Filippiinien pääkaupungissa Manilassa, josta löytyy yksi maailman tiheimmin asutuista alueista. Tondo-nimisessä esikaupungissa sanotaan olevan jopa 40 000 ihmistä neliökilometrillä.

Elinoloista saa karkean käsityksen kuvittelemalla, että me kaikki suomalaiset ahtaudumme Helsingin puolikkaaseen ja että meistä vain yhdellä kymmenestä on käytössä viemäri.
Muut kaatavat nestemäiset jätteensä Töölönlahteen ja polttavat palavat jätteensä takapihalla. Ilma on savusta niin sakeaa, ettei Mannerheimintielle lähtemistä tuulettomana päivänä suosittelisi edes vihamiehelle.

Tai otetaan esimerkiksi Pakistanin Karachi. Siellä asuu noin 14 miljoonaa ihmistä, joista on työttöminä 4 miljoonaa, siis koko Suomen aikuisväestön verran yhdessä kaupungissa. Heistä valtaosa on nuoria, joita painaa huoli omasta tulevaisuudesta.

Onko mikään ihme, jos äärijärjestöt löytävät jalansijaa? Niin sanotun islamilaisen terrorismin nousu ei johdu ainoastaan Yhdysvaltain nykyisestä ulkopolitiikasta, vaan kyse on yleisestä tyytymättömyydestä, joka on kasvanut jo pitkään ja etsii nyt purkautumistietä. Kun mitään kertakaikkista ratkaisua ankeuteen ei ole tarjolla, radikaali liikehdintä voimistuu sitä mukaa kuin slummit kasvavat ja tiet tulevaisuuteen tukkeutuvat. Miljoonakaupungit ovat levottomuuksien hautomoita.

Kaupunki pakkautuu torniin Tulevaisuuden kaupungit saattavat näyttää aivan toisenlaisilta kuin nykyiset. Suunnittelijoiden piirustuksissa kohoaa hulppeita pilvenpiirtäjiä, jotka vetävät väkeä suurehkon suomalais-kaupungin verran. Kun kaupunkien kasvu selvästikin jatkuu, on kysyttävä, miten kaupunki saataisiin ekologisesti kestäväksi. Pienissä mitoissa, kuten meillä Suomessa, se onnistuu periaatteessa helposti, jos vain tahtoa riittää. Suurissa suunnitelmissa vaaditaan uudenlaisia ratkaisuja, ehkä jopa utopioita. Millenniumissa ajellaan kerrosten väliä Yksi tarjolla oleva utopia on brittiläisen arkkitehtitoimiston Foster and Partnersin Millennium Tower -hanke. Tokionlahdelle suunniteltu rakennus käsittäisi 170 kerrosta, ja sen huippu ulottuisi 840 metrin korkeuteen. Rakennuksen lattiapinta-ala olisi runsas miljoona neliökilometriä, ja torniin mahtuisi jopa 60 000 ihmistä, melko suuren suomalaisen kaupungin verran. Kenenkään ei välttämättä tarvitsisi poistua rakennuksesta, sillä sieltä löytyisivät kaikki palvelut, joita kaupunki yleensäkin tarjoaa. Tornissa liikuttaisiin hisseillä ja eräänlaisella metrolla, joka kulkisi myös kerrosten välillä. Tällaiset täyden palvelun tornit vähentäisivät liikkumisen tarvetta kaupungin sisällä ja sieltä pois. Myös jätehuolto tehostuisi, kun asukasmäärä maapohjan neliötä kohden olisi tavattoman suuri. Millennium Tower puhdistaisi jätevetensä ja käsittelisi kiinteät jätteensä. Jos tulevaisuuden energiaratkaisut takaavat energian riittävyyden, meressä seisova torni voisi jopa tuottaa makean vetensä erottamalla suolan sähköllä merivedestä. Näin kaupunki ei rasittaisi ympäristönsä pohjavesiä. Sky Cityssä kaupunkeja päällekkäin Vastaavanlaisia utopioita on esitetty ihan vakavissaan useita, varsinkin Aasiassa, joka ensimmäisenä joutuu kohtaamaan jättiläismäisten väestökeskittymien ongelmat. Toinen uuden Tokion visio on Sky City 1 000, jonka kehitti arkkitehti Shizuo Harada työryhmineen jo 1989. Sky City on Millennium Towerin tav Dhaka, Bangladesh 19,5 Karachi, Pakistan 19,4 Kalkutta, Intia 17,3 Delhi, Intia 16,9 Hyderabad, Intia 10,5 Teheran, Iran 10,3 Lahore, Pakistan 10,0 Madras, Intia 9,1 Bangalore, Intia 8,0 ITÄ- JA KAAKKOIS-AASIA Tokio, Japani 28,9 Shanghai, Kiina 18,0 Peking, Kiina 15,6 Manila, Filippiinit 14,7 Jakarta, Indonesia 13,9 Tianjin, Kiina 13,5 Soul, Korea 13,0 Hangzhou, Kiina 11,4 Osaka, Japani 10,6 Bangkok, Thaimaa 9,8 oin valtava torni, jonka korkeus olisi tuhat metriä ja pinta-ala 800 hehtaaria. Siinä olisi toistakymmentä keskimäärin 60 hehtaarin suuruista kerrosta, joihin mahtuisi kaikkiaan noin 20 000 asuntoa ja noin 100 000 asukasta. Kerrokset olisivat osittain avo-naiset, joten aurinko ja ulkoilma pääsisivät niihin sisään. Vaikka kokonaisasukasmäärä olisi suuri, kukin kerros muodostaisi oman pienois-kaupunkinsa, jonka asukkaat tuntisivat toisensa ainakin ulkonäöltä. Shizuo Haradan mukaan tämä vähentäisi rikollisuutta ja tekisi kaupungista nykyistä ihmisläheisemmän asuinympäristön. Sky City 1 000 muistuttaa jossakin mielessä puutarhakaupunkeja, joita visioi sata vuotta sitten englantilainen kaupunkisuunnittelija Ebenezer Howard. Hänen ihannekaupunkinsa oli pieni, ehkä noin 30 000 asukkaan kaupunki, jossa jokaisella talolla olisi oma puutarhansa. Kaupunki olisi kuitenkin rakennettu niin tiiviiksi ja toimivaksi, että siellä saattaisi kävellä kymmenessä minuutissa jokseenkin mihin tahansa. Jos Suur-Tokion nykyiset asukkaat, 35 miljoonaa ihmistä, kerättäisiin kaupunkitorneihin, Tokionlahdelle tarvittaisiin satamäärin torneja. Kenties Haradan idea ei koskaan toteudu tällaisenaan, mutta joitakin radikaa-leja ratkaisuja Aasian suurissa väestö-keskittymissä varmasti joskus kokeillaan. On yksinkertaisesti pakko.

Pahimmillaan balkanisaatio

Jos elintasokuilut megakaupunkien väestöryhmien välillä kasvavat entisestään, pahimmillaan päädytään eräänlaiseen kaupunkien balkanisaatioon: parhaiten toimeen tulevat pyrkivät eristäytymään levottomasta enemmistöstä omiin kaupunginosiinsa.

Esimerkiksi Manilassa on muurien ympäröimiä rikkaiden alueita, joiden porteilla on aseistetut vartijat. Myös kokonaisia suljettuja kaupunkeja on rakennettu.

Jopa Helsingissä eräät tutkijat näkevät oireita sosiaalisen kerrostuneisuuden kasvusta: tietyt alueet muodostuvat maahanmuuttajien- ja muun köyhemmän väen alueiksi, toisiin taas hakeutuvat hyvin toimeen tulevat. Tällaisen kehityksen estäminen vaatii määrätietoista yhteiskuntapolitiikkaa, eikä siihen kaikkialla ole haluja.

Nämä ovat hyvin syvällisiä yhteiskuntapolitiikan kysymyksiä, joiden vaikutus ihmisten arkeen ja jopa elinikään on suuri.

Tulevaisuudessa rikkaat elävät entistä pidempään – näköpiirissä olevien uusien -hoitojen ansiosta he voivat pian odottaa sadan vuoden elinikää. Maailman köyhälistön kaupunginosissa taas odotettavissa oleva elinikä laskee takaisin kohti 40:tä vuotta, joka se oli Euroopankin teollisuuskaupungeissa köyhän työväestön keskuudessa vielä vähän yli sata vuotta sitten.

Rakenne kasaa ongelmia

Uusien megakaupunkien keskustat ovat usein tarkkaan suunniteltuja arkkitehtonisia ihmeitä, mutta kaupungin liepeillä tilanne on kaukana tästä. Keskustaa halvempi maa ja liikenneratkaisut ohjaavat asumista, teollisuutta ja varastointia kehiksi ytimen ympärille.

Tällainen kaupunkirakenne kasvattaa päivittäistä siirtymäliikennettä ihmisten matkatessa keskustaan ja sieltä pois. Kaupungissa työssä käyvän edestakainen matka saattaa helposti venyä kymmeniksi kilometreiksi, ehkä jopa 100–200 kilometriksi.

Hyvä esimerkki on Bangkok, jonka uskomattoman nopeaa ja miltei syöpämäistä kasvua olen satunnaisesti seurannut matkatessani keskustan ja lentokentän välistä yhä ruuhkaisempaa moottoritietä. Nyt liikenneväyliä on paikoittain jo kolmessa kerroksessa, mutta aina vain matka tuntuu vaikeammalta ja vaarallisemmalta.

Ongelmia tuottaa myös jatkuva sähkövajaus-, sillä kaupungeissa elämäntyyliin kuuluvat ilmastointi, jääkaapit, televisio ja muu viihde-elektroniikka, asuivat ihmiset varakkailla tai köyhillä alueilla. Kun sähkönjakelua joudutaan jo nyt rajoittamaan, näyttää siltä, ettei sähköntuotanto millään pysy megaistumisen perässä.

Nyt tarvitaan ekologiaa

Erään arvion mukaan megacityt peittävät vain noin kaksi prosenttia maapallon maa-alasta. Kuitenkin niissä kulutetaan 75 prosenttia puusta ja 60 prosenttia vedestä ja tuotetaan 80 prosenttia kaikista ihmisen hiilipäästöistä.

Kaupungin ekologinen jalanjälki ei ole suuri vain ihmisten määrän tähden, vaan kaupungissa ihmisten kulutustottumukset ja tuotannon tavat muuttuvat ekologisesti raskaammiksi. Kaupungistuminen siis jokseenkin väistämättä kasvattaa myös ihmisen aiheuttamaa globaalia ympäristörasitusta.

Olen kuullut monen suomalaisen huokaavan tyytyväisenä, että maailman ekologinen tila on viime vuosina parantunut. Se on kyllä väärinkäsitys, joka saattaa johtua vain täkäläisten tiedotusvälineiden seuraamisesta.

Tosiasiassa lajien sukupuutot ovat lisääntyneet, metsät ovat entisestään vähentyneet, pohjaveden pinta on laskenut monin paikoin dramaattisesti, savusumut ovat pahentuneet, jätekuormat ovat kasvaneet ja ympäristömyrkkyjen syytäminen luontoon on lisääntynyt.

Yhdestä asiasta kuitenkin saamme paljolti kiittää kaupungistumista: maapallon väkiluvun kasvun hidastumisesta. Kaikkialla maailmassa kaupunkilaiset tekevät vähemmän lapsia kuin maalaiset.

Vaikka kaaupungistuminen näyttää säästävän maapallon väestökatastrofilta, ekologisesti kestävän kaupungin rakentaminen on ehkä suurin haaste, jonka ihmiskunta kohtaa seuraavina vuosikymmeninä. Jos siinä ei onnistuta, tulevaisuuden megacityt ovat pahimmillaan helvettejä, joissa kamppaillaan ilmansaasteiden, makean veden saatavuuden, melun, jätehuollon ja liikenneruuhkien kanssa. Ongelmien mittakaava vain on ennennäkemätön.